perjantai 29. elokuuta 2014

Muutto uuteen osoitteeseen

Päätin kokeilla onneani uudessa osoitteessa. Siellä myös vähän tarkempi selvitys muuton syystä.

Liittykää toki uuden blogini lukijoiksi, mikäli vielä on intoa pysyä mukana! :)

http://raakarakkautta.blogspot.fi/

torstai 15. toukokuuta 2014

Uudet vanhat ruokatottumukset

Siitepölyt ovat minua kiusanneet tänä keväänä. Liekö syynä se, että syksyllä aloin tuoda ruokavaliooni kaikkea sellaista, jonka olin jo jättänyt kokonaan pois aiemmin. Kun aloin käyttää gluteenia, maitotuotteita ja entistäkin enemmän valkoista sokeria --suoraan sanoen heitin koko ruokavalioni täysin ylösalaisin-- kehoni meni taas lukkoon, eikä halua toimia kunnolla. Söin hetken myös kalaa, maistelin jopa lihaakin, mutta se jäi kyllä hyvin lyhyeksi kokeiluksi. Ei toimi minun kropalle, eikä etenkään mielelle sen syönti.
Sain myös käsittämättömän ihottuman käsivarsiini ja sääriini, joka alkoi kummasti parantua heti kun jätin gluteenin jälleen pois. Nyt on muutenkin ruokavalioremontti työnalla. Valkoisen sokerin toivon pystyväni jättämään kokonaan, vähentämään maitotuotteiden käytön joko kokonaan pois tai ainakin minimiin ja gluteeni, liha ja kala on jo jäänytkin. Lähtölaskenta parempiin ravintoelämyksiin lähtee nyt! (Kippistän juuri banaanivadelma-smoothiella)
Lakritsiraakasuklaata. Nam nam nam!
Syy miksi syksyllä syömiseni ryöstäytyi käsistä oli varmaankin jonkinlainen osittan alitajuinen, osittain tiedostettu irtirepäisy vanhasta elämästä, kun se vanha elämä jäi silloin muutenkin taakse. Nyt kun olen puolisen vuotta ollut aivan hunningolla ja rikkonut rajoja oikein urakalla, on taas aika pysähtyä tarkastelemaan itseään ja kuuntelemaan kehoaan. Mitä minä oikeastaan haluan. Mitä minun kehoni kaipaa.
Kanelilla maustetut omenalohkot. Nams!

Ehdottomaksi tiukkapipoksi en ole enää alkamassa, eli aion syödä sitä mitä mieli tekee -hyvällä omalla tunnolla! Se saattaa toki tarkoittaa silti hyvinkin rajattua ruokavaliota, riippuen siitä miten mielitekoni ja kehoni viestit minua tulevat ohjaamaan. Jos ihottumasta pääsee olemalla syömättä gluteenia, miksi ihmeessä söisin sitä.
Uusi sauvasekoittimeni puree myös jäisiin marjoihin. Jes!
Nyt siis palataan pitkälti siihen ruokavalioon, jota noudatin viime kesänä. Paljon salaatteja, keittoja, smoothieita, raakakakkuja ja -suklaata. Silloin minulla oli hyvä olla. Gluteenista tosin ei ollut silloin totaalikieltäytymistä päällä, mutta eipä siitä silloin ihoni oireillutkaan. Vatsahan ei kyllä pitänyt siitä silloinkaan ja sen kyllä todella huomasi hetken tauon jälkeen.
Nyt palataan superhalvoista ja superepäterveellisistä herkuista raakasuklaan pariin, maitotuotteista kasvimaitoihin ja siemenjuustoihin, sekä leivästä riisikakkuihin, jos jotain leivän tapaista on pakko pupeltaa. Ainakin siihen asti kun saa kuivurin hankittua, että pääsee tekemään kräkkereitä. :)

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Mansikkaraakakakku (NAM!)

Maanantaisen Hymyssä käynnin jälkeen alkoi tehdä itsekin mieleni tehdä pitkästä aikaa raakakakkua. En ole aiemmin tehnytkään kuin mustikka-sitruunaraakakakkua (koska se on niin hyvää, etten ole koskaan "raaskinut" tehdä muuta), mutta nyt ei pakkasesta löytynyt mustikoita, joten oli aika kokeilla jotain muuta. Onneksi tuli kehiteltyä tämä mansikkaversio, sillä tämä on oikeastaan vielä parempaa kuin mustikkainen serkkunsa! Nam!


Mansikkaraakakakku

Pohja
2 dl manteleita (liotettuna)
2 dl kivettömiä pehmeitä taateleita (liota jos ovat kuivuneet)

Täyte
3 dl cashewpähkinöitä (liotettuna)
1 sitruunan mehu
1 dl kookosöljyä
0,5 dl hunajaa
(vegaanisen version saa korvaamalla hunajan kookospalmusokerilla)
0,5 tl aitoa vaniljaa

2,5 dl mansikkaa


Liota manteleita ja pähkinöitä yön yli, tai edes muutama tunti. Kaada liotusvesi pois. Taatelitkin voi liottaa, jos ne ovat päässeet kuivumaan liiaksi.

Blendaa pohjan ainekset. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan (halk. n. 18 cm) reunan ja pohjan väliin ja taputtele pohjataikina vuoan pohjalle tasaisesti.

Blendaa täytteen ainekset (paitsi mansikat) tasaiseksi seokseksi. Kaada seoksesta n. 2/3 vuokaan tasaiseksi kerrokseksi.
Blendaa mansikat loppuseoksen sekaan ja kaada vuokaan.

Huom! Mitä tasaisemmin kerrokset saa, sitä kauniimpi kakusta tulee sitä leikatessa. Minä epäonnistuin tässä, mutta se ei onneksi makua pahentanut. ;)

Pistä kakku pakkaseen. Se on syömisvalmis parin tunnin sisään. Tai jos teet kakun etukäteen, ota se sulamaan hyvissä ajoin (tunti? Kaksi?) ennen tarjoilua.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Antoisa viikon alku


Tiistain aamupala.
Luomu lähimunia, laatusuolaa ja pippuria.
Paistettuna lettupannulla.
Vain koska se oli hauska idea.
Rakas ystäväni Maiju saapui maanantaina aamusta kylään ja lähti tänään aamulla. Oli kyllä mahtavat kaksi päivää, vaikka mukaan mahtui myös pahaa mieltä ja itkua. Ihan itsestäni kumpuavaa, eikä kenenkään muun "aiheuttamaa". Toki mikään murhe ei ole koskaan varsinaisesti kenenkään toisen syytä, sillä jokaisella on vapaus valita omat tunteensa aivan itse, eikä näin ollen myöskään ole vastuussa kenenkään muun tunteista. Omista tunteistaan vastuussa oleminen on kuitenkin välillä todella haastavaa, koska mikäänhän tässä maailmassa ei ole niin ikävää kuin vastuu. ;)

Maanantaina kävimme Katariinankadulla sijaitsevassa Hymy Raw Food Cafe:ssa. Olimme ehkä vähän tylsiä, sillä otimme identtiset annokset. Otimme tomaattipiirakat salaatilla ja Coco mojo-juomat.
Kiitos puhelimelle kun opastit meidät perille :D











Kävimme meille päin tultuamme Kaaressa ihmettelemässä jättikokoista Prismaa ja sen luomuasemaa, eli luomulaatuisia irtotuotteita. Kyllähän tämä Prisman timantti piti esitellä Maijulle, koska Heinolassa, josta minäkin siis kotoisin olen, ei tosiaankaan löydy tällaisia luomuasemia.
Se on hassua ja niiin IHANAA kun voi ja osaa olla niin KIITOLLINEN näinkin (tavallaan) pienestä asiasta!
Lisäksi kävimme Leonidaksessa valkosuklaakaakaoilla. Tästä(kin) paheesta pitäisi kyllä päästä irti.. :P
Illalla kävimme lempilähiksessämme pelaamassa biljardia.


    

Tiistai vietettiin sohvan nurkassa juttelemassa, ihmettelemässä maailmaa ja elämää, sekä katsomassa leffoja. Krapulaa ei ollut, mutta jotenkin oli vain sellainen fiilis, että ei haluttu Tehdä mitään, eikä varsinkaan lähteä mihinkään. Hassua sinänsä, mutta tiistai oli huomattavasti antoisampi päivä kuin maanantai, vaikka maanantaina puuhasimme kaikenlaista. Päivä oli todellakin antoisa ja aivan mieletön! Maiju antoi minulle energiahoitoa ja sai aikaan sellaiset puhdistusoireet, että oksat pois. Mutta kyllä se taas auttoikin ja minusta kuoritui ihan uusi Minä. Jälleen.
Sohvan valtaajat
Ps. Huomaa Maijun anime-silmät! WOW!! ♥

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Heinola - Helsinki

Olin koko syksyn hyvin vaitelias elämässäni tapahtuneista muutoksista, vaikka pintapuolisesti aihetta raapaisinkin. Sen verran muistan kertoneeni, että avioero tuli, ja muutin pois yhteisestä talostamme Heinolassa sijaitsevaan kaksioon kissojeni Mörön ja Simon (en ole Simoa tainnut esitelläkään vielä blogissa) kanssa. Senkin taisin kertoa, että rakastuin ja viimeinen kirjoitukseni ennen pitkää hiljaisuuttani koski yritystoimintani loppumista. Siinä on paljon, mutta niin paljon on jäänyt myös kertomatta. Se rakastumiseni ei ollutkaan mikään pieni hullaantuminen. :)
Heinola
Sille on aina paikka sydämessä

Vaikka eron jälkeen halusinkin olla yksin, en halunnut olla yksinäinen ja niinpä aloin pitää yhteyttä myös sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa en ollut ollut tekemisissä aikoihin. Kuin sattumalta (sanon niin siksi, ettei sattumia ole) eräs henkilö oli tulossa käymään Heinolassa juuri yhteydenottoani seuraavana viikonloppuna, muttei ollut aivan varma missä aikoisi iltaansa kaverinsa kanssa viettää. Niinpä kutsuin heidät meille.

Porukkaa oli illan mittaan enemmän ja vähemmän, mutta lopulta me jäimme tämän 'erään' kanssa kaksin. Juttelimme kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä ja hämmästykseksemme(?) huomasimme, että olimme kasvaneet pitkälti samaan suuntaan. Olemme todella erilaisia, mutta pohjimmiltaan ajattelemme asioista ja elämästä hyvinkin saman suuntaisesti.
Tätä henkilöä en ole viimeiseen noin 10 vuoteen nähnyt kuin muistaakseni kolme kertaa.
Ja tämä eräs ei ole kuka tahansa eräs, vaan ex-poikaystäväni 15 vuoden takaa. :)


Jotain minussa heräsi jo tuona iltana ja aloimme pitää enemmän yhteyttä. Heräily ei ollutkaan yksipuolista ja näimme uudelleen ja lopulta aloimme seurustella ns. virallisesti. Aluksi tuntui todella oudolta aloittaa uusi suhde kun avioliittokin on edelleen voimassa, mutta en jäänyt kuuntelemaan egoni huuteluita siitä kuinka "pitäisi" tätä elämää elää, vaan seurasin täysillä sydäntäni.
Mörkö ja Simo pitää huolen etteivät jää muuttokuormasta :)
Jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen etäsuhteilu  ja ramppaaminen Heinola-Espoo väliä riitti ja muutimme helmikuussa yhteen. Yksi pitkäaikainen haaveenikin toteutui tässä samalla ja nyt asumme kaksiossa Helsingissä Mörkö ja Simo seuranamme. Tässä kuussa seurustelumme alkamisesta tulee kuluneeksi puoli vuotta (herranjestas kun olenkin ollut kauan kirjoittamatta aiheesta!) ja tänä päivänä Facebook yksityisviestejäkin on vaihdettu jo reilut 40 000 kappaletta. Kyllä, se on aika monta! :D

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kevätdrinksut

Lähes nolona häntä koipien välissä tulen ilmiantamaan itseni, eli hengissä ollaan!
Nyt olen alkanut saamaan elämäni jonkinlaiseen järjestykseen ja näin auringon innoittamana olen alkanut myös kaipaamaan takaisin blogin ääreen. Elvytystä luvassa siis aktiivisuuteni saralla täällä.

Rikon blogihiljaisuuteni nyt keväisen vihreillä lauantaidrinksuilla.

Kahteen lasilliseen vihreää kevätjuomaa tuli:

kourallinen cashewpähkinöitä (liotettuna tai ilman)
3 kypsää banaania
pieni nippu salaattia
kourallinen pinaattia (tuoretta)
2 rkl chiahyytelöä
1 tl spirulinaa
1 tl macaa
1 tl lucumaa

Soijajuomaa sen verran että juomasta saa juotavaa

Blendataan

Pinnalle hampun siemeniä ja goji marjoja


Kippis ja hyvää kevättä!


Ps. Palaan pian ;)

torstai 12. joulukuuta 2013

Gloomy moon verkkokauppa sulkee ovensa

No niin, nyt kun olen viimein rohjennut asiasta ilmoittaa verkkokaupassa, sekä Gloomy moonin Facebook sivuilla, niin täytyyhän asiasta nyt blogiinkin kirjoittaa.

Eli Gloomy moon lopettaa toimintansa vuoden lopussa, eli 31.12.2013.

Olen jo aiemmin vihjaillut, että elämässäni on kaikki mennyt uusiksi ja tämä on nähtävästi jatkumoa uusien tuulien sarjalle.
Päätös johtuu sekä taloudellisista, että henkilökohtaisista syistä. Taloudellisesti yrittäminen ei ole ollut tarpeeksi kannattavaa, että pystyisin sillä elättämään itseni yksin asuvana. Myös muuten täysin muuttuneen elämäntilanteeni edessä en ole nyt täysissä voimissani pyörittämäänkään yritystä, joten katson parhaaksi jättää yrittämisen toistaiseksi.
Yrityksen nimen, ilmeen, tuotteiston ja oikeastaan kaiken muunkin suhteen olen myös pitempään jo miettinyt uusia tuulia ja tässähän sekin hoituu sitten samalla iskulla. Sitten jos (kun) jatkan yrittäjänä toimimista, voin aloittaa puhtaalta pöydältä ja ottaa kaikki ne miettimäni uudet kujeet käyttöön suoraan.

Aluksi päätöksen teko oli vaikeaa ja tuntui todella raskaalta ja surulliselta. Nyt kun olen kuitenkin jo jonkin aikaa ajatusta haudutellut, olen oikeastaan aika innoissani tästä. Lähinnä siksi kun tiedän, että kun yhden oven sulkee, toinen (tai useampikin) avautuu. Mitä minulla vielä onkaan edessä. Sitä jännityksellä jään odottamaan! :)

Mutta nyt on tosiaan verkkokaupassa meneillään LOPPUUNMYYNTI ja hinnat ovat todella ulosheittohintoja. Alennukset ovat -50% - -70% Nyt on tarkoitus saada varastot tyhjenemään!
Kipin kapin ostoksille siis. Jouluaattoon on aikaa tehdä tilauksia verkkokaupassa.

Kauppaan tästä kliketi klik :)

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Mitä mukaan viikon reissuun

Olin tuossa viikon verran poissa kotoa ja ennen lähtöä tuskailin sen kanssa, että mitä vaatteita tarvitsen mukaani ja minkä verran. Lähdin liikkeelle siitä, että jokaiselle päivälle ei tarvitse olla eri asua ja ongelmaksi muodostuikin hahmottaa se mikä riittää ja mikä on liikaa. Kultainen keskitie hukassa, jälleen kerran.

Mukana minulla oli
- Housut
- Hame
- Mekko
- Toppi
- Kolme pitkähihaista
- Neulepaita
- Ohut neuletakki
- Paksu neuletakki
- 2 legginsit
- Sukkahousut
- Muutama pari alusvaatteita ja sukkia
- Villasukat
- Oloasu (toppi ja pyjamanhousut)
- Syyskengät
- Juhlavammat kengät

Näiden lisäksi oli tietysti ulkotakki, kaulahuivi ja käsineet, mutta niitä ei tarvinut pakata reppuun, joten en niitä nyt laskenut mukaan.

Mekon voi laskea hairahdukseksi, sillä ilmankin olisin pärjännyt. Tosin pyöreitä vuosia täyttävän juhliin se oli kuitenkin mielestäni ihan perusteltu.
Toinen, varsinainen hairahdus, oli juhlavammat kengät, jotka otin mukaani vain siksi, ettei syyskenkäni sopineet mekon kanssa yhteen... Kaiken lisäksi ne kengät eivät pidä vettä ja juuri sinä synttärijuhlapäivänä oli hyvin märkää. Ehkä tästä opimme jotain..

Kolme vaatekappaletta jäivät täysin käyttämättä koko reissulla ja niiden lisäksi kolme olivat sellaisia, joita ilman olisin pärjännyt kyllä hyvin. Suuria ylilyöntejä ei siis tullut, mutta en myöskään jäänyt sormi suussa minään päivänä sen kanssa, että mitä pukisin.

Onnistuin siis mielestäni kohtalaisen hyvin vaatevalinnoissani lukuunottamatta noita paria hairahdusta. Mutta nekin hairahdukset tapahtuivat loppujen lopuksi siksi, että reppuni tilavuus mahdollisti sen.

Ensi kerralla kun lähden viikon reissuun, yritän pärjätä vielä vähemmällä. Mitä minimalistisempaa matkustaminen on, sitä nautittavampaakin se on, kun ei tarvitse rontata isoa ja painavaa reppua mukanaan. :)

Minkä verran sinä otat talviaikaan vaatteita mukaan viikon reissuun (kotimaassa)?

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Myrskystä tyyneyteen ja takaisin myrskyyn

Toisinaan olisi hyvä pysähtyä. Ilman sen suurempaa syytäkään. Vain pysähtyä ja kuunnella. Jos mitään ei kuulu, ei se välttämättä ole huono merkki. Itseasiassa monesti parempikin niin.
Oma elämäni on ollut koko kuluneen vuoden yhtä tunnemyrskyä, mutta en ole lopulta pysähtynyt kertaakaan. Kunnolla, aivan pysähdyksiin asti.

Alkuvuodesta, tai jo viime vuoden puolella, aloin pohtia sitä, kuka minä oikeastaan olen ja mitä elämältäni haluan. Silloin en vain halunnut nähdä ja kehitinkin entistä vankemman suojamuurin itselleni. Piilotin itseni jopa itseltäni. Ainoa unelma, joka minulle kertoi vaivihkaa siitä minkälainen minä olen, tai millaiseksi olen tulossa, oli muutto pois Heinolasta. Oikeastaan jo viime syksynä aloin haaveilla enemmän tai vähemmän tosissani muutosta pois. Silloin se ei vain tullut kysymykseenkään, koska asia ei ollut yksin minun käsissäni. Niinpä jäin.

Eron myötä minulla oli koko maailma jälleen avoinna, mutta eroon ja omaan tulevaisuuteeni liittyen oli niin paljon pelkoa ja ahdistusta, etten siinä hetkessä halunnut lisätä ahdistustani enää poismuuttosuunnitelmilla. Tai siis muuton toteuttamisella. Ei ne suunnitelmat ole mihinkään kadonneet. Niinpä jäin, edelleen. Vuokrasin vieläpä asunnon, jossa ensimmäinen vuosi on määräaikainen, eli sen aikaa siinä on "pakko" asua. Pakko on lainausmerkeissä, koska mikäänhän tässä maailmassa ei ole pakko.
Määräaikaisuus ei minua ahdistanut, koska ajattelin minulle olevan hyväksi olla paikoillani vähintään vuosi. Aikaa ajatella ja pohtia, mitä elämältäni haluan.

Elämä vaan harvoin menee niinkuin sitä itse kuvittelee käsikirjoittavansa. Taustalla pätee sama periaate, kuin ajatuksessa "varo mitä toivot, se voi toteutua." Ihminen kuitenkin aina ajattelee jotain. Toivoo jotain. Haaveilee jostain. Samalla ihminen yleensä myös pelkää jotain.
Ja koska ihminen on ajatustensa summa, elämäkin kulkee käsi kädessä ajatusten kanssa, mutta voi näyttäytyä aivan erilaisena kuin mitä päälisin puolin on toivonut.

Minä siis toivoin, että muutan omaan asuntoon, opettelen nauttimaan yksin olosta, annan itselleni aikaa ja rauhassa pohdin kuka minä olen ja mitä elämältäni haluan.
Minä muutin, olen todennut ettei yksin oleminen olekaan niin kamalaa, olen pohtinut ja haaveillut.
Minulla oli paljon pelkoja ja ahdistuksen aiheita. Päätin kuitenkin luottaa siihen, että elämä kantaa ja että kaikki tapahtuu mikä tapahtuu ja se tapahtuu minun parhaakseni. Annoin elämän virrata vapaasti.

Sitä en olisi kyllä uskonut mitä siitä seuraa. Vieläpä ennätysvauhtia, jos nyt haluaa ajatella aikaa jotenkin todellisena asiana.
Tapasin erään ihmisen vuosien takaa.
Ihmisen, jolla on ollut elämässäni suuri merkitys.
On nähtävästi edelleen.
Ja rakastuin.
:)

torstai 28. marraskuuta 2013

Vetovoimanlaki antoi sitä mitä toivoin, ei sitä mitä halusin

Oi voi! Tapahtuu sitä näköjään kaikenlaista, aina ja edelleen. Vieläkään en ole täysin näköjään uskonut ja oppinut sitä, että kannattaa varoa mitä toivoo, koska se voi toteutua.

Mulla on ollut jonkin aikaa koko kroppa ihan sekaisin. Olen miettinyt mistä voi olla kyse ja toivoin jo pääseväni lääkäriin kaiken maailman testeihin, että saisin ihan yleisellä tasolla tietää kaiken olevan kunnossa. En siis varsinaisesti uskonut, että minussa olisi jotain pahasti pielessä, mutta toivoin saavani varmuuden asialle.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei minulle tehdä mitään testejä, ellei niille ole järkiperusteista syytä. Syyksi tuskin riitää se, että minä vain haluan testejä ihan vain varmuuden vuoksi. Luovuin siis ajatuksesta, vaikka se jäikin mieltäni kaihertamaan.

Viime maanantaina söin aamupalan ja lähdin ulos. Yhtäkkiä yllättäen minua alkoi pyörryttää niin paljon, että ajattelin olevan parasta mennä alas ja painaa pää alas myös.
Olen elämäni aikana pyörtynyt reilut 20 kertaa, joten osasin arvata olotilasta, että kohta mennään. Edellisestä pyörtymisestäni on kulunut jo tosin noin 7 vuotta, joten mitään ihan joka vuotistakaan tuo kupsahtelu ei ole ollut.

Ehdin kyykkyyn ja seuraava muistikuva onkin se, että minulle puhutaan ja työnnetään paperia naamaan, jota minun oli sitten tarkoitus itse pidellä kun tajua alkoi olla päässä tarpeeksi. Onneksi en siis ollut yksin.
Ajantaju siinä kyllä oli mennyt, koska mietin montako tuntia olin siinä kadulla maannut ja yksi fiksuimmista ajatuksistani oli "toivottavasti kukaan ei nähnyt". Niin se ihmismieli, ego, on kummallinen.
Olin kyykystä kipannut suoraan turvalleni jäiselle asfaltille ja näin ollen lyönyt naamani katuun.

Hyppäsin (vähän turhan raisu sana, koska siinä tilassa ei paljoa hyppelehditty) autoon ja lähdettiin terveyskeskukseen. Pääsin toimenpidehuoneeseen pötköttelemään ja hoitaja puhdisti naamaani verestä. Nenä oli auennut ja vuotanut verta takilleni ja vähän joka paikkaan. Vasemman silmäni sekä ylä- että alapuoli oli auki ja olo sitäkin kamalampi. Pintaruhjeilla onneksi selvisin ja nenäkään ei murtunut, vaikkakin oli kaksi kertaa niin paksu kuin normaalisti.

Minulta otettiin verenpaine ja verensokerit, kaikki normaaleja. Pulssi oli normaali. Sydänfilmistäkään ei löytynyt mitään vikaa. Ei lääkärikään osannut muuta sanoa, kuin että pitää mennä uudelleen jos alan pyörtyillä enemmänkin. No, se ei minulle ollut mitään uutta, koska eipä vuosien takaisten pyörtyilyidenikään taustalla ole kummempia syitä ollut. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta kun olen terveyskeskukseen lähtenytkään, mutta tämä oli myös ensimmäinen kerta kun sain minkäännäköisiä taisteluvammoja pyörtymisen vuoksi.
Mutta olen naaman vammoja lukuunottamatta täysin kunnossa siis. Ja naamakin paranee ajan kanssa.

Myöhemmin vasta tajusin, että niin, nythän minä sain niitä testejä, joita olin toivonut. Tapa ei ollut tietystikään sellainen, jota olisin toivonut, mutta enpä tapaa niissä toiveissani ollut niin tarkasti määritellytkään. Hohhoi! Jospa sitä nyt alkaisi todella miettimään vähän tarkemmin näitä toivomuksiaan. Silti otan tämänkin kokemuksen kiitollisena vastaan, koska näinhän tämän asian nyt selkeästi kuului mennä. Elämä yllättää. Aina.